Lapsuus kulttuurin muutoksessa

Kulttuuri rakentuu monista eri palasista ja siihen vaikuttavat monet asiat ympäristössämme. Kulttuurieroja voi löytyä yhtä lailla paikkakunta- kuin jopa perhekohtaisesti. On helppo kulttuurista puhuttaessa ajatella, että se pitää sisällään ainoastaan eri maiden välisiä eroja. Tämä onkin helpompaa yleensä huomata, matkustaessa esimerkiksi Suomesta jonnekin eksoottisempaan kohteeseen. Kuitenkin itse olen huomannut puolisoni myötä, kuinka kulttuurieroja voi löytyä pelkästään jo Suomenkin sisältä. Kun itse perustaa oman perheensä vie omasta lapsuuden perheestään mukanaan, jopa tiedostamatta, sitä kulttuurin perinnettä, minkä olemme kokeneet toimivaksi. Pyrimme myös viimeiseen asti välttämään huonoksi todettuja malleja ja tapoja. Luomme näin ollen samalla myös itse uutta kulttuuria.

Nykyään lapsuutta pidetään mm. onnenaikana, seikkailuna, elämän perustana sekä matkana. Lapsuus ei ole kuitenkaan täysin samanlainen nykyään, kuin jopa vain parikymmentä vuotta taaksepäin katsoessa. Muutokset ovat tapahtuneet hurjan nopeaa tahtia. Kulttuurimme on visualisoitunut valtavasti. Tämä on vaikuttanut myös lapsuuteen. Entistä nuorempana lapset joutuvat käsittelemään heille kuulumattomia asioita. Tietoa on saatavilla helposti, mutta niin on myös kaikkea muuta. Mediakriittisyyttä ja medianlukutaitoa onkin nykyaikana jo lastenkin hyvä opetella, yhdessä vanhempiensa kanssa.

Tässä ajassa on vaarana, että lapsuus jää aivan liian lyhyeksi. Tämän vuoksi lasta on suojeltava haitallisilta sisällöiltä ja muistettava, että leikkiminen on lapsen tärkein tehtävä. Virikkeitä leikkeihin tarjoaa myös media sekä hyvässä että pahassa, joten siksi on tärkeää olla tietoinen, minkälaista sisältöä lapsi katsoo ja seuraa. Parhaimmillaan televisiosta katsottu lastenohjelma voi luoda hyvinkin rikkaat puitteet lapsen mielikuvituksessa leikeille. Myös päävastuu oman identiteetin rakentamisesta tuntuu olevan useimmiten pelkästään lapsella itsellään. Tämän vuoksi onkin tärkeää, että lapsi saa ympäristöstään tukea identiteetin rakentumiseen esimerkiksi omilta vanhemmiltaan. Tiedon helposti saatavuus ei ole pelkästään huono asia: se voi auttaa oppimaan uutta. Esimerkiksi YouTubesta löytyy paljon ohjevideoita vaikkapa piirtämiseen. Tämä mahdollistaakin entistä helpommin ja vaivattomammin opettelemaan, vaikka kokonaan uuden taidon

seuraamalla tiettyjä videoita sekä ohjeita internetistä kotoa käsin ja tekemällä perässä.

Kun esillä oleva kulttuuri täyttyy tunteista, yksityinen elämä tyhjentyy tunteista. Esimerkkinä tästä tv-ohjelma, jossa lapsi on nähnyt huonoa käytöstä näytettävän hyväksyttynä käytöksenä. Lapsi saattaa omassa elämässään hyödyntää tätä tv-ohjelmassa nähtyä tapaa käyttäytyä, eikä kykene ymmärtämään tekojensa vääryyttä tai tuntemaan huonoa omatuntoa asiasta. Sitten on myös yksityisen ja julkisen rajan hämärtymistä. Esimerkiksi sosiaalisen median kautta tämä voi tuottaa lapsessa/nuoressa häpeää. Tableteille ja älypuhelimille on taas helppo ladata kaikenlaista sisältöä ja tylsää hetkeä ei tule. Kulttuurimme sisältää nykyään paljon erilaisia ärsykkeitä ja teknologia on keskeinen osa sitä. Vaikeaa onkin siksi nykyään rajata erilaisia ärsykkeitä, koska ne ovat niin keskeinen osa nykyaikaamme ja yhteiskuntaamme. Vaikka sisältö ei olisikaan varsinaisesti haitallista lapselle, on silti tärkeää muistaa rajata ruutuaikaa eli television, tietokoneen, pelikonsolin, tabletin ja älypuhelimen kohdilta. Kun ruutuaikaa vähennetään ja tilalle tulee esimerkiksi leikkiä, leipomista, askartelua, piirtämistä tai luonnossa retkeilyä varmistamme näin lapsellemme monipuolisen lapsuuden ja terveen kehityksen.

Nämä kaikki tiedot, neuvot ja ohjeet liittyen kasvatukseen, lapsuuteen ja vanhemmuuteen, mitä saamme vähän joka puolelta, ruokkivat valitettavasti myös yhtä asiaa: Suorituskeskeisyyttä. Suorituskeskeinen yhteiskunta vaikuttaa vanhempiin välillä liikaa. Onkin eräänlaisena vaarana, että turrumme tähän suorituskeskeiseen elämään. Siirrämme tätä kulttuuriperintöä myös eteenpäin omille lapsillemme, sen lisäksi, että teemme omasta elämästämme stressaavaa. Välillä siksi onkin hyvä vain hyväksyä se, että tekee parhaansa ja se riittää. Kaikkea ei tarvitse suorittaa, eikä kaiken pidä aina sujua täydellisesti. Kulttuuri on aina elänyt ja muuttunut aikakausien mukaan. Ja niin se tulee tekemään jatkossakin. Muutos ei ole pelkästään huono asia, vaan sen mukana tulee useimmiten myös positiivisia asioita. Muistetaan siis nauttia kulttuurin muutoksen tuomista positiivisista asioista. Ja muistetaan, että voimme itse vaikuttaa omalta osaltamme oman perheemme kulttuuriin.

Krista Inkinen

Kasvatuksen työntekijä

Oriveden seurakunta

Ps. Alla olevassa lähdekirjallisuudessa ensimmäinen kirja oli minulle uusi tuttavuus, mutta suosittelen lukemaan, jos aihe kiinnostaa enemmänkin. Eivätkä kaksi sen jälkeistä kirjaakaan todellakaan huonoja oheislukemisia ole myöskään.

Lähdekirjallisuus:

Kulttuuri lapsen kasvattajana - Anja Riitta Lahikainen, Raija-Leena Punamäki ja Tuula Tamminen

Ihmisen psykologinen kehitys – Jari-Erik Nurmi, Timo Ahonen, Heikki Lyytinen, Paula Lyytinen, Lea Pulkkinen ja Isto Ruoppila

Leikin käsikirja – Aili Helenius ja Leena Lummelahti