Vettä!

Kutkuttavaa!

 Tänä syksynä olemme tutkineet vettä monella tavalla. Ulkona olemme metsästäneet vesilätäköitä ja hyppineet niissä. Sisällä olemme laulaneet, soittaneet ja tanssineet erilaisia kuraan ja vesisateeseen liittyviä lauluja.

Pienen pieni sade (Kirkkomuskari)

Pienen pieni sade tanssii pihanurmikolla.

Suuren suuri sade pomppii vesilammikoissa.

Pienen pieni mato tanssii pihanurmikolla.

Suuren suuri varis pomppii vesilammikossa.

Kokeilimme soittaa musiikkiakin vedellä ja laitoimme tyhjiin filmipurkkeihin vähän vettä ja soittelimme niillä mm. loppulauluun säestystä. Tutkimme, millainen ääni kuuluu, kun pillillä puhaltaa vesimukiin. Kokeilimme myös, että mitä tapahtuu, jos vesimukiin lisää tipan astianpesuainetta ja sitten puhaltaa. Kuplia tuli aivan valtava määrä aivan pienestä pisarasta saippuaa! Kyllä lapsilla oli hauskaa!

 



… lisää kuplia!

Kuplia, kuplia...

Pienet rakentajat me...

 

Mistä kaikesta sitä voikaan rakentaa! Ensimmäisenä mieleen tulee erilaiset rakennuspalikat ja legot, miten köyhää ajattelua. Meidän päiväkerholaiset ovat mahdottoman luovia ja keksivät rakennusaineksia melkein mistä vain! Legojen ja palikoiden lisäksi pinottua saa eläimiä, pehmoleluja, pelinappuloita, lapsia, taikahiekasta tehtyjä rakennusten osia... Säännöksi olemme sopineet, että vain omat rakennelmat saa rikkoa. Jos saa luvan, voi rikkoa toisenkin rakentaman tornin tai muun. Lapset hyvin kunnioittavat tätä sääntöä, kun ovat miettineet miltä tuntuu itsestä, jos oma rakennelma rikotaan tahtomatta. Jostain kumman syystä, meidän aikuisten hiekkakakkuja on kuitenkin hauska murskata...

 

 

 

 

 

 

Ulkona on ihanaa!

Aina silloin tällöin ulkoilemme päiväkerholaisten kanssa, Pikku tutkijoiden kanssa pyrimme ulkoilemaan viikoittain.  

 Olemme käyneet kävelylle lähiympäristöä tarkkaillen muuten vain tai syysbingoon erilaisia asioita bongaten. Kauaksi ei tarvitse kerhon pihasta lähteä, että näkee kaikenlaista kiinnostavaa, kuten kärpässieniä tai oravan.

Pääasiassa leikimme kuitenkin päiväkerhon omassa pihassa. Vaikka paljoa pihassa ei välineitä ole, ovat leikit silti hyviä ja rikkaita. Liukumäkeä jaksetaan aina laskea ja aarteen etsimiseen hiekasta ei kyllästytä. Hiekasta tehdään kakkuja, keittoa tai muuta ruokaa ja siitä rakennetaan vaikka mitä.

Lapset innostuvat hyvin mukaan myös yhteisleikkeihin. Polttopallo, maa-meri-laiva, hyppää kirppu!, karhu nukkuu ja monet muut kivat leikit sujuvat hienosti.

 

Naperot löysivät kärpässieniä joka nurkan takaa!

"Risti on merkki Jeesuksen, risti on merkki rakkauden..."

Lokakuun yhtenä oli yhden viikon aiheena risti. Maanantaina ja tiistaina siis aloimme hartaudessa yhdessä tutkia erilaisia ristejä kerholaisten kanssa. Meillä oli pöydällä eri kokoisia sekä eri näköisiä ristejä, jotka kaikki oli kuitenkin valmistettu puusta. Mietimme yhdessä, kenen merkki risti on ja mistä se meille kertoo. Tämän päivityksen otsikko on lainattu lasten virrestä nimeltä Risti, joka kertoo kaiken olennaisen:

                      "Risti on merkki Jeesuksen.

                        Risti on merkki rakkauden.

                        Risti on merkki elämän.

                        Hän ylösnousi, nyt

                        elää Hän!"

Tätä virttä opettelimmekin yhdessä laulaen ja liikkuen.

Hartaudessa kokeilimme myös, millä eri tavoilla voisimme muodostaa ristin. Teimme ristin omalla vartalolla seisten, pelkistä käsivarsista ja vaikeinta taisi olla tehdä risti jaloilla. Tämän jälkeen rakensimme ristejä erilaisista materiaaleista pareittain. Hienoja ristejä syntyikin kirjainpalikoista, lasisydämistä, rakennustukeista, hymynaamoista, vaaleista kivistä sekä kankaista.

Ristit olivat edelleen mukana askartelussa kaikilla päiväkerhoryhmillä, tässä on kuva Pikku tutkijoiden askartelemista sydämistä, joissa on risti keskellä.