torstai 10. tammikuuta 2019

Kenellä on päällä jotain keltaista, jotain keltaista...




Krista ja Henna suunnittelivat kevätkaudelle joka kuukaudella oman teeman ja tammikuun vietämme väreihin ja muotoihin tutustuen. Ensimmäisellä viikolla aiheena on ollut keltainen sekä kolmio. Mitä kahdesta keltaisesta kolmiosta tulee? No tietenkin tähti! Tähtiä saakin ihanan raikkaina iltoina taivaalta katsella. Askartelimme siis kaikkien ryhmien kanssa tähtiä, joita sai koristella hileliimalla.


Leskenlehti, aurinko, värin arvasitko jo?
Keltaiseen liittyen opettelimme vähän uusia loruja ja laulujakin. "Keltainen kulki paperin poikki, sitten se iloissaan hyppi ja loikki."

Jännitystä keltaiseen tutustumisessa toi keltaiset maistelut: suurin osa lapsista oli sitä mieltä, että keltainen paprika oli ihan hyvää. Sitruuna aiheuttikin aikamoista irvistelyä! Muutama rohkea pyysi kuitenkin ensimmäisen viipaleen lisäksi vielä toisen. Sitruunan maun tasaamiseksi maistettiin vielä palaset banaania, joka olikin mieleistä.







Seuraavalla viikolla siirrymme valkoiseen väriin ja ympyrän muotoon. Henna ja Marja-Leena viettivät huvittavia hetkiä partavaahdon parissa askartelujen testilaboratoriossa, saa nähdä mikä on lopputulos!
 
 

maanantai 24. joulukuuta 2018

Heinillä härkien kaukalon

Vietimme 23.12. sunnuntaina Oriveden kirkossa Kauneimpien joululaulujen perhekirkkoa. Joululaulut kaikuivat kauniisti kirkossa, kun perheet yhtyivät yhdessä niitä laulamaan. Ei perheen pienimpiäkään ollut unohdettu, vaan halutessaan kirkon etuosasta lapset saivat hakea korista rytmimunan tai rytmikapulat rytmittämään lauluja.

Koska neljäs adventtisunnuntai oli koittanut saimme laulaa Nyt sytytämme kynttilän kaikki säkeistöt, samalla kun vapaaehtoiset lapset Kari-papin avustamana sytyttivät kaikki neljä kynttilää loistamaan perhekirkon ajaksi.

Evankeliumitekstin jälkeen oli luvassa hyvin erityinen saarna. Lapset pyydettiin kirkon etupenkkeihin istumaan ja katsomaan Valon lapsina nimistä draamaa. Kirkkoa hämärrettiin ja Kari-pappi lähti etsimään otsalampun valossa joulun valoa. Matkan varrella Kari tutustui Iisai Aasiin, Kamilla Kameliin, Lyydia Lampaaseen ja lopulta myös Hesekiel härkään.


Kaikilla eläimillä oli tärkeää kerrottavaa. Iisai kertoi matkustavansa isäntäväkensä kanssa Betlehemiin ja oli innoissaan sillä vauva oli syntymässä pian hänen isäntäväelleen. Kamilla taas kertoi suuresta tähdestä, joka johdatti häntä ja hänen isäntäänsä uuden kuninkaan luokse. Kamilla kantoi hienoja lahjoja mukanaan uutta kuningasta varten. Mukanaan hänellä oli myös itämaisia herkkuja, joita hän tarjosi Karille ja myös lapsetkin saivat niitä maistella. Lyydia Lampaan Kari kohtasi nuotion lämmön ääressä. Lyydia kertoi suuresta valosta ja enkelistä, joka ilmoitti suuren ilon: Jumalan Poika oli syntynyt! Lopuksi Kari löysi tallin, jonka luota löytyi
Hesekiel härkä. Hesekiel kertoi, että nuori aviopari oli tullut pyytämään yösijaa ja koska he eivät mahtuneet muualle niin he majoittautuivat talliin. Sitten syntyi pieni poika, Jeesus nimeltään. Jumalan Poika, meidän kuninkaamme. Kamilla ja Lyydia olivat molemmat tulleet katsomaan tätä poikaa isäntiensä kanssa. Lopulta Hesekiel kertoi, että Jeesus on se joulun valo mitä Karikin etsi.

Lapsetkin tulivat katsomaan seimen ääreen Jeesus-lasta
 ja kuuntelemaan Hesekiel härän puhetta.

Tämän draaman aikana lauloimme jokaisen eläimen kohtaamisen jälkeen kertomukseen sopivan laulun kauneimmista joululauluista. Lauluja joita lauloimme olivat: Pieni liekki, Tähtilaulu, Ilouutinen ja Heinillä härkien kaukalon. Näitä laulaessamme
joulun valo loisti sydämeemme.

HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA!






torstai 13. joulukuuta 2018

Nooan arkki

Kerhojen hartaushetkissä lapset pääsevät kuulemaan ja näkemään Raamatusta löytyviä kertomuksia. Kertomus Nooan arkista toi lasten eteen monenlaisia eläimiä, joita lapset saivat tunnistaa sitä mukaan kun niitä otettiin esille. Ja hyvin lapset eläimiä pääosin tunnistivatkin! Kun Nooan arkki valmistui ja eläimien piti mennä pareittain arkkiin, lapset pohtivat mahtuvatko muka kaikki eläimet - myös isot elefantit arkkiin. Kyllä Nooa oli hyvin arkkinsa rakentanut, sillä kaikki eläimet - jopa isot elefantit, pääsivät arkin suojiin turvaan.

Ja niin myös Nooa perheensä kanssa pääsi arkin suojiin ennen kuin sade alkoi ja tulva peitti maan. Lapset seurasivat hyvin keskittyneinä jännittävää tarinaa. Lopulta onnellinen loppu koitti, sade lakkasi ja maa tuli esiin. Sateenkaarikin ilmestyi taivaalle Jumalan merkkinä lupauksena meille siitä, ettei enää ikinä Jumala lähetä tulvaa koko maan päälle.

Eväiden jälkeen lapset saivat leikkiä Nooan arkilla ja siihen kuuluvilla eläimillä sekä muilla hartaushetkessä kertomuksessa käytetyillä tavaroilla. Arkkia täyteltiin ahkerasti moneen eri otteeseen ja jopa kuljetettiin ympäri kerhotilaa.

Pala palalta hauskuutta



Kerhon ovi aukeaa. Uusi kerhopäivä on jälleen kerran alkamassa. Reippaat kerholaiset yksi kerrallaan etsivät itselleen mieluisen istumapaikan, minne oman repun voi jättää. Tämän jälkeen leikit voivat alkaa! Leikkimisen sijaan osa lapsista kuitenkin jää istumaan pöydän ääreen. Mitä mahtaa pöydän äärestä löytyä?


Nalle-aiheisia palapelejä.
 Mukaan on mahtunut myös
Lumikki ja seitsemän kääpiötä-palapeli.
No palapelejä tietysti! On pieniä, suuria, helppoja sekä vähän haastavampia palapelejä. Kuvia löytyy aina paloautoista maatilaneläimiin sekä jopa muumeihin saakka! 3-vuotiaille löytyy yksinkertaisempia nupillisia palapelejä ja taitojen kartuttua sekä lasten kasvettua voidaan ottaa esiin myös monimutkaisempia palapelejä.


Lapset uppoutuvat palapelien kokoamiseen hyvin ja pala palalta mieluinen kuva alkaa hahmottua. Jotkut lapsista tekevät niin huimaa vauhtia palapelejä, että lopulta kaikki pöydän palapelit on tehty. Toiset taas tekevät keskittyneesti paria suosikkipalapeliä, jonka jälkeen siirtyvät leikkimään.

Joskus lattialla on vain enemmän tilaa
 ja mukavampi ahertaa palapelien parissa.
Aina palapelien kokoaminen ei suju vaikeuksitta, mutta onneksi me kerhotädit ollaan aina valmiina pohtimaan yhdessä lapsen kanssa ratkaisua hankalaan kohtaan. Lopulta, jopa se kaikkein vaikeimmalta tuntunut palapeli saadaan valmiiksi ja tyytyväisyys paistaa lapsen kasvoilta.

tiistai 27. marraskuuta 2018

Mitä tänään leikitään?

Kerho on tulvillaan monenlaisia leluja ja pelejä, joten leikitkin ovat moninaisia. Aikaisemman julkaisun mukaisesti tämän syksyn hittejä ovat olleet dinosaurukset, mutta muitakin erityisiä suosikkeja on ollut myös. Autoilla ajetaan lähes joka kerta, sairaala on usein pystyssä ja kerhon tädeiltä hoidetaan kaikki mahdolliset taudit, kuten 100 asteen kuume. Barbit ovat perustaneet oman kirkkokuoron ja muumit seilaavat laivallaan pitkin kerhohuonetta. Junarata kulkee usein ympäri kerhohuonetta ja eläimillä on suuren suuri eläintarha. Kerholaisilla on todella hyvä mielikuvitus monenlaisiin leikkeihin ja ihanasti kaikki otetaan mukaan leikkeihin.
 
 
 

Nyt juhlitaan!

Keskiviikkona 7.11. seurakuntakeskuksen salin täytti juhlatunnelma, sillä kaikki tämän vuoden 5-vuotiaat kutsuttiin juhlimaan syntymäpäivää. Synttärisankareita olikin paikalla peräti 53! Juhlijoiden mukana oli vanhempia ja isovanhempia noin 40, eli meillä oli suuret juhlat. Ennen juhlan alkua muutamat lapset intoutuivat leikkimään hippaa, tanssimaan, hyppimään ja hihkumaan innosta rakkaan ystävän kanssa, joka oli myös saapunut juhliin. Henna nappasi avukseen huomion herättämiseen kattilan kannen ja suuren puurokauhan, sillä ääntä oli niin paljon, ettei oma ääni
riittänyt ylittämään puheensorinaa.


Alkuun kyseltiin vähän kuluneesta päivästä, ketkä olivat viettäneet päivää kotona, kerhossa päiväkodissa, mummolassa, perhepäivähoitajalla ja erään lapsen toiveesta kysyttiin muskarissa olleet. Ja lapset vastasivat viittaamalla itseensä sopivalla kohdalla. Sitten alkoivat pikkuhiljaa olla kaikki päivänsankarit paikalla salissa ja pääsimme aloittamaan varsinaista juhlaohjelmaa.


Hennan alkusanojen jälkeen leikittiin ja laulettiin karhujen talviunesta. Laulu johdatti meidät kuuntelemaan satua Kultakutrista ja kolmesta karhusta. Upeiden äänitehosteiden saattelemana lukijan pienistä kömmähdyksistä huolimatta jännittävä satu saatiin hienosti kuunneltua loppuun saakka. Juhliin kuuluu tietenkin tanssiminen ja sadun kuuntelemisen jälkeen kaikki pääsivät tanssimaan Huugi guugin tahdissa. Komeita pyörähtelyjä saimmekin nähdä!
Sitten olikin vuorossa Mikan pitämä juhlapuhe, jossa mietittiin mitä voisi leikkiä Elsa-nukella tai mitä jalkapallolla tehdään. Mikalla oli mukana myös sateenvarjo, jonka Mika kertoi suojelevan meitä sateelta, aivan kuten Jumala suojelee ja varjelee meitä elämämme varrella.
5-vuotiaat pääsivät askartelemaan itselleen karhunmuotoisen koristeen pilliin, jolla pian herkkupöydässä juotiin mehua. Askartelu onnistui hienosti ja karhuista tuli upean näköisiä! Karhuja sai koristella tarroilla ja värikynillä. Niinhän siinä kävi, että osa karhuista olikin aivan vuorattuina tarroilla!
Askartelun jälkeen olikin vuorossa onnittelulaulu, joka raikasi suomeksi sekä englanniksi. Siitä siirryimmekin maistelemaan herkullista vadelma-täytekakkua, keksejä ja mehua.
Päivänsankarit olivat hieman eri aikaan valmiita pöydästä ja viimeisiä lapsia odotellessa Henna alkoi laulaa valmiiden kanssa mm. autolla ajamisesta leipuri Hiivan leivonnaisista. Autoja ja pullia oli niin pikkuruisia kuin suuriakin. Kun kaikki synttärisankarit olivat saaneet kakkunsa syötyä, alkoivat juhlat olla lopuillaan ja jäljellä oli enää syntymäpäivälahjan saaminen, joka oli valtavan paksu lasten Raamattu. Tämän vuoden Raamatussa olikin kirjoitettuna sivu vuoden jokaiselle päivälle! Juhlat onnistuivat hyvin ja innokkaat 5-vuotiaat osallistuivat reippaasti ohjelmaan. Kiitos kaikille osallistuneille!

tiistai 30. lokakuuta 2018

Retki Kirkkolahdelle

Pikku tutkijoiden kanssa lähdimme liikuntaviikolla retkeilemään Kirkkolahden uimarannalle. Kävelimme sinne kerholta kauniissa auringonpaisteessa ja huomasimme matkalla paljon mielenkiintoisia, juuri tähän kauniiseen syksyyn liittyviä asioita. Puissa oli vielä paljon kullankeltaisia lehtiä, kävelytien sivussa oli runsaasti kirkkaanpunaisia kärpässieniä, joiden lakit olivat aivan erimuotoisia: korkeita ja kapeita, laakeita, littanoita ja tasaisen pyöreitä. Orava kiipeili männyssä kulkiessamme hautausmaan poikki ja haudoille oli laitettu kynttilöitä lyhtyihin sekä kanervia kukoistamaan.


Perille päästessämme lapset alkoivat leikkiä mukaan ottamillamme ulkoleluilla, lapioilla, ämpäreillä, siivilöillä ja hiekkakakkumuoteilla. Osa alkoi kaivaa suuria kuoppia ja etsiä aarretta! Muutama lapsi halusi hakea märkää hiekkaa ämpäriin aivan veden rajasta, mutta muutoin vesi ei onneksi houkutellut lapsia ja kaikki pysyivät kuivina!

Kun olimme hetken saanet leikittyä, Krista piti pienen hartaushetken ja rutiinien mukaan kaikki saivat soittaa triangelia hetken alkamisen merkiksi. Hiljaisuuden kynttilää meillä ei ollut, joten kaikki sytyttivät omat sormikynttilät, jotka lopuksi puhallettiin sammuksiin. Aiheena oli rukous ja sen monet muodot. Keskustelimme, että rukous voi olla myös vaikka laulu.

Hartauden jälkeen kerholaiset söivät herkulliset eväänsä (ja kerhotädit katselivat haikeina vieressä, sillä olivat unohtaneet omansa kerholle) ja katselimme kaunista auringonpaistetta lahden yllä. Eväiden syönnin jälkeen leikimme vielä hetken, kunnes oli aika lähteä kävelemään takaisin kerholle päin. Kaikki kerholaiset jaksoivat nätisti kävelymatkat molempiin suuntiin ja muistivat melko hyvin pysyä reunassa, vain välillä katse kiinnittyi johonkin niin kiinnostavaan, että askeleet hieman harhailivat. Retki oli ihanaa vaihtelua peruskerhopäivään ja kaikilla oli hauskaa!